17.12.2014

elämyslahjakortteja jaossa!

Joulu on päivä päivältä lähempänä, jippii! Mulla lahjahankinnat on vielä puolitiessä (kuten aina), mutta nyt halusin tulla jakamaan teillekin sinne ruudun toiselle puolelle vähän lahjoja - sellasia te nimittäin ansaitsette! Mulla tulee ihan kohta tuhat (1000!) postausta täyteen ja tää on itseasiassa postaus numero 997. Hurja määrä, ei vaan voi käsittää. En usko, että olisin päätyny tällaseen postausmäärään ilman teitä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Olkoon tämän postauksen arvonta sen tuhannen postauksen kunniaksi:)

Jaossa olisi kolme kappaletta 50 euron arvoisia elämyslahjakortteja. Osallistua voi jättämällä kommentin tähän postaukseen, jossa kertoo, että mihin elämykseen mahdollisesti lahjakortin käyttäisi. Mainio lahja joko itselle, poikaystävälle, vanhemmille, kaverille tai ihan vaikka kissan kaimalle. Elämyslahjojen sivuilla on listattu kätevästi lahjaideat niin naiselle, miehelle kuin pariskunnallekin. Löytyypä sieltä myös lista parhaista joululahjaideoista:) Eli sieltä vaan etsitte mieleisen lahjaidean ja kerrotte sen mulle! Mä voin lämpimästi suositella esimerkiksi kartingia, jota kävin itse testaamassa.

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 21.12 saakka. Kolme onnellista lahjakortin voittajaa vastaanottaa palkintonsa sähköisesti, eli jos lahjakortti lähtee lahjaksi niin se ehtii vielä hyvin pukinkonttiin. Ei muuta ku tsemppiä!

Jätäthän kommentiisi myös sähköpostiosoitteen:)

(kuva täältä)

15.12.2014

epäonnistuneet asukuvat vol 4

Heippa! Mä oon koittanu tässä epätoivoisesti pakkailla, sillä huomenna suunta käy vähän pidemmäksi aikaa Iisalmeen. Ihanaa joulu tulee! Mutta niin, tulin nyt tässä välissä postaamaan kun huominen menee kuitenkin pitkälti bussin penkkiä kuluttaessa. Mun läppäri meni tosiaan rikki tossa keväällä, ja oon sen jälkeen saanu onneks käyttää Roopen läppäriä. Tää jälkimmäinen läppäri kävi tossa jokunen aika sitten huollossa, jonka ajan käytin sitten sitä rikkinäistä läppäriäni. Selailin kuvatiedostoja läpi ja tajusin, että melkoinen siivu epäonnistuneita asukuvia on jääny sen koneen syövereihin. No nyt ne on kaivettu esiin, ja on aika näyttää näitä ''ihanuuksia'' taas teillekin:) Aina ei voi onnistua...

001
Tyypillinen ''ota silleen että jalat ei näy ku tähän asti''.

006
Auto tulee! Tää on yks paskimpia puolia tossa meidän yleisimmässä kuvauspaikassa. Liikennettä on enemmän ku mannerheimintiellä:D

011
''Oota mä otan nopeesti pikku nokoset''


023
Tästä puuttuu vaan vierestä kuva ''tältä mä kuvittelen näyttäväni nauraessani'' ja tää on sitten se ''miltä oikeasti näytän'' versio:D


045
Näyttäis pahasti parin promillen humalalta!

001-
Tää vois vastaavasti olla dagen efter...


039
Okei tältä mä sitten pahimmillaan näytän nauraessani:D

031
''Tajuutko sä yhtään miten kylmä täällä on!''

056
O_O

076
Mitä lie mielessä liikkunu, tän kohdalla en ees osaa arvata:D

093
Jostain syystä tästä tulee mieleen vaan epäonnistunu ''how you doin'?'' Joeyn tapaan:D

Sellasta vähän vanhempaa settiä tällä kertaa. Nää toinen toistaan järkyttävämmät kuvat on vähentäneet epäonnistuneitten kuvien määrää huomattavasti, eli seuraavaan tällaiseen postaukseen menee toivottavasti hetki:D

13.12.2014

the future that we hold is so unclear

Haudi! Mä taas pähkäilin yön pimeinä tunteina tarkalleen mitä mä tänne seuraavaksi kirjottaisin. Usein tekis mieli kirjottaa avoimemmin kaikesta, mutta loppujen lopuks se ei oo kovin järkevää monestakin eri syystä. Mä en oo koskaan avautunu ihan kunnolla kenellekkään kaikesta mitä mun päässä pyörii. En jotenkin vaan uskalla tai osaa kertoa kaikesta, sillä tulisin kuitenkin pettymään ennemmin tai myöhemmin. Oon pähkäilly päiväkirjan kirjottamista, mutta siinäkin olisi se riski, että se joutuisi joskus vääriin käsiin. Puhuminen on paljon vaikeempaa mulle ku kirjottaminen - en vaan osaa sanoo asioita niin helposti. Kun opiskelin lehtitoimittajalinjalla, uskalsin kirjoittaa kunnon avautumistekstin opettajalle kun mulla oli pieni kriisi meneillään. Sain siitä tosi hyvää palautetta, mutta jostain syystä en oo sen jälkeen enää kirjottanu kunnon tekstejä edes itselleni. Varsinkin tää syksy on ollu melko hankalaa aikaa, mutta oon pitäny kaiken melko pitkälti oman pääni sisällä. Pitäis keksiä joku keino, millä purkaa kaikki se ulos. Oon miettiny peräti toisen, anonyymin blogin perustamista, mutta asioiden yhdistäminen muhun olis liian helppoa eikä se sitten olisi enää niin anonyymiä. Tällasia mietteitä tällä kertaa, ei tässä tainnu olla päätä eikä häntää:D

Toivoin, että vastoinkäymiset ois vihdoin loppunu mun osalta. Sain opiskelupaikan, joka herätteli toivoa siitä, että vihdoin olisi ylämäen vuoro. Ehkä onkin, mutta yks asia painaa mieltä edelleen. Se Roopen koulun vaihtaminen ei nimittäin onnistu vielä, eli tuun vielä jatkossakin asumaan yksin. Ei siinä mitään, mä pärjään yksin. Mutta kun on seurustellu seitsemän vuotta toisen kanssa, niin haluais jo vihdoin ottaa sen seuraavan askeleen ja asua yhdessä. En tiiä, että onko jotkut korkeemmat voimat meidän suhdetta/yhdessä asumista vastaan, mutta en kyllä henkilökohtaisesti usko sellasiin. Uskokaa tai älkää, mutta mä oon ollu tän kaiken suhteen se optimisti meidän suhteessa. Mä uskon, että me päästään vielä asumaan yhdessä ja jaksetaan tätä tilannetta vielä hetki. Silti mua pelottaa tulevaisuus, koska lisää erillään asumista on luvassa vielä myöhemminkin, kun Roope lähtee vaihtoon jonnekkin päin maailmaa ties kuinka pitkäksi aikaa. Ollaan selvitty niin monista paskamyrskyistä, että mä en kuitenkaan nää syytä luovuttaa helpolla. Niin kauan kun rakastaa, ei mitkään vastoinkäymiset ole niin isoja, ettei niistä voisi selvitä:)

063-001
2014-12-08
071-001089-001114-001

Nyt meni kyllä sen verran syvälliseksi, että loppuun ihan turhanpäiväisiä asioita. Yllä vielä toiset asukuvat viime Iisalmen visiitiltä. Oispa täälläkin lunta! Vein viimeksi niin paljon tavaraa ja vaatteita kotiin odottamaan seuraavaa, vähän pidempää kotona oleilua, että mun matkalaukkuun ei mahtunu edes yhtä kenkäparia. Mulla oli mukana pelkästään jalassa olleet lenkkarit, jotka ei sitten sopinu kumpaankaan näistä asuista. Onneks eteisen kaapista löytyi tollaset vähän vähemmälle käytölle jääneet korkkarit, jotka pelasti molemmat asut ja kuvat:D

Mua häiritsee ihan älyttömän paljon se, että mun omat hiukset ja pidennykset on hieman eri väriset. Viime aikoina ero on vaan korostunu entisestään, eikä varmaan oo jääny teiltäkään huomaamatta. Oonkin nyt sitten pähkäilly, että miten ratkaisisin värieron. Vaihtoehtona on tehdä omille hiuksille värinpoisto ja laittaa sitten vähän tollasta vaaleampaa ruskeaa päähän, tai sitten värjätä pidennykset yhtä tummiksi kun mun omat hiukset on. Samalla tietysti värjäisin ton vaalean juurikasvun pois:D Pidennysten värjääminen olisi pidemmän päälle järkevämpää, koska mun hiukset tahtoo aina värjätessä taittua tummempaan väriin kuin paketin kuvassa. Toisaalta taas pidennykset on ihan uudet ja siks pelkään, että ne menee värjäämisestä heti pilalle.

Kumpaa vaihtoehtoa te kannatatte: omat hiukset vaaleammaksi vai pidennykset tummemmaksi?