1.9.2015

I know you're no good for me

Huh vihdoin ehdin istahtaa kunnolla koneen äärelle keskittyäkseni ihan vaan postaamiseen. Viime päivät on ollu melko tekemisen täyteisiä, mutta hyvä niin. Mainittakoon näin alkuun vaikka se, että palasin koulunpenkille. Aloitin tosiaan avoimen kautta journalismin opinnot Haaga-Heliassa. Oon ihan innoissani, että voin pitkästä aikaa opiskella sitä, mistä mä oikeesti tykkään. Tietysti olis tuhat kertaa ihanampaa olla ihan täyspäiväinen opiskelija, mutta parempi näin moneltakin kantilta. Syksyn aikana ois nimittäin tarkotus tehdä töitäkin niin paljon kun vaan mahdollista. Tietysti opiskelu rajottaa töissä käymistä hieman, sillä jotkut kurssit on aina iltaisin mun työvuorojen aikaan.

Oon ilmottautunu kymmenelle kurssille tällä hetkellä, eli sitä koulunpenkkiä tulee kyllä kulutettua ihan kiitettävästi. Väyläopintoihinhan tarvittaisiin yhteensä 60 opintopistettä, mikä mulla ei valitettavasti näillä näkymin tule kuitenkaan täyteen. Täytyy sitten myöhemmin kattoo, että jatkanko opintoja vielä ensi vuoden puolella. Haaveet au pairiksi lähtemisestä ovat pysyneet, joten täytyy miettiä ihan siltäkin kantilta. Tietysti jos mä päädyn lähtemään, niin pystyn kerryttämään opintopisteitä myös siellä. Kyllä musta vielä täyspäiväinen opiskelija jossain vaiheessa tulee, toivottavasti ainakin.

Oon vielä ihan hukassa näitten opiskelujuttujen kanssa, mutta jospa tää tästä lähtis rullaamaan. Tällä hetkellä oon ainakin kahdella kurssilla, ja loppuvuodesta määrä alkaa pikkuhiljaa kasvamaan. Mitä mä tähän asti oon opintoihini perehtynyt, niin aika paljon hommaa tulee olemaan. Jatkossa tauot töissä meneekin sitten kouluhommien parissa:D Koitan kuitenkin päivittää myöskin blogia parhaani mukaan!

IMG_0756-001
IMG_0739-001
IMG_0754-001
IMG_0731-001
IMG_0747-001
IMG_0759-001

Tollasta mulla oli päällä viikonloppuna. Taitaa jäädä viimesiks asukuviksi ilman sukkiksia, ainaki ku nyt kattoo tonne ulos. Nyyh, kesä meni ihan liian nopeesti!

Mitäs tykkäätte asusta?

28.8.2015

mammalook

Heippa! Kello lähenee yhdeksää perjantai-iltana, ja mun suunnitelmat on vielä ihan auki. On taas tyypillinen fiilis, että kotona ei huvittais nyhjöttää. Jospa mä vielä keksisin jotain! Onneks huomenna ois kuitenkin kaikkee kivaa tekemistä luvassa. Päivä starttaa sillä, että mennään mun kaverin kanssa siivouspäivän myötä Ruttopuistoon myymään ylimääräsiä vaatteita pois. Jos siis kiinnostaa käydä ostamassa vaatteita tai muuten vaan moikkailemassa, niin meikäläinen on näillä näkymin kahdestatoista eteenpäin paikalla! Vielä pitäis tehdä kaappien tyhjennys ennen sitä, huhhuh. Jospa mä uskaltaisin luopua mahdollisimman monesta ylimääräisestä rätistä:)

IMG_0574-001
IMG_0584-001
IMG_0566-001
IMG_0587-001
IMG_0581-001
Toppi Oasap (saatu), hame ja laukku Forever21

Siinäpä ois mun mammalook parin viikon takaa. En oo käyttäny tota hametta aiemmin just ton mammaefektin takia, mutta pitihän se nyt kerran edes testata. Ehkä toi päätyy huomenna myyntiin, vai mitä mieltä ootte?:D

26.8.2015

voiko tylsyyteen kuolla?

Nyt tuli kyllä niin älyvapaa otsikko, ettei mitään järkeä:D Kuvastaa kuitenkin sen verran hyvin mun tän hetkisiä fiiliksiä, että menkööt. Tylsyys. Kun ei oo mitään tekemistä, tai ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään. Tällaset päivät on nykyään tosi harvinaisia, luojan kiitos. Yleensä päivät täyttyy vähintään töissä olemisesta, ja monesti vapaapäivillekin on jotain ohjelmaa suunniteltuna. Sitten taas on tällaisia päiviä, että suunnitelmissa ei oo yhtään mitään. Yks ilta kotona itekseen hengaillessa on jopa kivaa, mutta jos toinen päivä putkeen on tyhjää täynnä, alkaa pikkuhiljaa tulla hulluksi.

Vielä vuosi sitten mun elämä oli täynnä tällasia päiviä. Makasin päivät pitkät kotona tekemättä yhtään mitään. Päivän kokokohta oli parhaimmillaan puhelimessa puhuminen, eikä sitäkään tullut harrastettua edes joka päivä. Näin jälkikäteen en vaan käsitä, että miten oon saanu päivät kulumaan kuitenkin niin nopeesti. Samaa rataa päivästä toiseen. Olin tosi yksinäinen, mikä nykyään on onneksi harvinaista, mutta aina välillä kuitenkin läsnä. Kavereilla on muuta menoo, rahat on loppu tai ei vaan yksinkertaisesti pääse sohvan pohjalta ylös vaikka kuinka haluaisi. Tänään noi kaikki on yhdistyny.

Aina vois tietysti kattoo vaikka leffoja koko päivän, käydä lenkillä tai tehdä jotain hyvää ruokaa. Jotenkin tollasten asioiden tekemisestä ihan yksin on vaan tullu tosi hankalaa ja vastenmielistä. Aurinko paistaa ja pää tulvii ajatuksista, mitä kaikkea voisi kaupungille lähtiessä tehdä. Yksin lähteminen ei tule kuitenkaan kuuloonkaan, vaan sitä vaan jää mieluummin rypemään sisälle itsesäälissä. Miks mä edes annan mennä sen niin? Miks pitää olla jatkuvasti sellainen fiilis, että kokoajan on mentävä jonnekkin ja tehtävä jotakin?

Mun kesä on ollu tosi tapahtumarikas ja voisinpa jopa sanoa, että paras kesä ikinä. Tiedän, että kohta alkaa taas kiireisempi ajanjakso ja tällaiset en tee mitään -päivät jää erittäin harvinaisiksi. Silti sekuntit ja minuutit matelee ja sitä vaan oottaa, että pääsis äkkiä nukkumaan, jotta päivä menis nopeesti ohi. Pitäis osata vaan nauttia siitä, että ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Voi vaan olla. Sitä taitoo mä en ikävä kyllä enää osaa. Tuntuu jotenkin todella turhalta valittaa tällaisesta, mutta tää nyt vaan oli tällasta turhempaakin turhempaa ajatusten purkua. Kai muillakin on joskus samoja fiiliksiä?

IMG_0626-003
IMG_0593-001
IMG_0637-003

Siinäpä olis kuvasaldoa eiliseltä. Mekko näyttää säkiltä, tiedän. Mulla oli sen kanssa vyö, mutta kuvia varten ajattelin mekon hulmuavan enemmän ilman. Alimmaista kuvaa ajattelin uudeksi banneriksi, mitä mieltä ootte?

Nyt mä otan itteeni niskasta kiinni, nousen sohvan pohjalta ylös ja lähden vaikka lenkille. Palataan toivottavasti vähän positiivisemmissa merkeissä ens kerralla!